Lomat tulevat lupauksilla 'kirkkaudesta' ja 'elämyksestä'. Se on yleismaailmallisesti merkityksellistä aikaa miljoonille ihmisille, ja väitän, että tämä yhteyden tunne on suuri osa sitä, mikä saa kauden näyttämään tavallaan taianomaiselta. Silti monille ihmisille talvikuukaudet eivät aina täytä heidän sydäntä lämmittävää mainetta. Mukaan a opiskella American Psychological Associationin mukaan 26 prosenttia ihmisistä tuntee olonsa yksinäiseksi lomien aikana ja 38 prosenttia ilmoitti stressin lisääntymisestä.
Monet ihmiset eivät pääse kotiin tapaamaan rakkaitaan. Toiset ovat sukulaislaumojen ympäröimiä ja tuntevat silti eristyneisyyttä. Riippumatta tilanteestasi, ei ole harvinaista tuntea itsensä yksinäiseksi näinä kuukausina. Kotiinpaluu voi herättää tunteita, jotka olemme lakaisuneet maton alle tai joita emme ehkä ole edes tietoisia. Olemme usein kääntyneet takaisin ympäristöihin, joissa on tapahtunut paljon monimutkaisia muistoja. Jotkut voivat olla iloisia, mutta toiset ovat tuskallisia.
Monet lapset tuntevat itsensä yksinäisiksi tai syrjäytyneiksi jossain vaiheessa kehitystään. Monissa kodeissa vanhemmat tai varhaiset huoltajat näkevät lapset hyvinä, pahoina, terävinä, hitaina, rasittavina, huolestuttavana, pettymyksenä tai suurenmoisina. Nämä tarrat ja odotukset voivat vahingoittaa meitä tietoisella ja tiedostamattomalla tavalla koko kehityksemme ajan. Kun meidät heitetään takaisin tuohon lapsuuden ympäristöön tai ihmisten kanssa, joiden kanssa kasvoimme, tunnemme joskus olevansa sisimmässämme taas lapsia, koemme uudelleen vanhoja tunteita tai emme vain tunne itseämme. Tohtori Dan Siegel viittaa tähän ilmiöön 'eksymisenä tuttuihin paikkoihin'. Tämä haavoittuvuus on sitäkin suurempi syy harjoittaa itsemyötätuntoa ja varoa vanhoja tuttuja loukkaavia tapoja ajatella itseämme. Tässä on muutamia strategioita, jotka voivat auttaa sinua pysymään omissa oloissasi vuoden lopussa ja seuraavaan vuoteen.
1. Lakkaa odottamasta täydellisyyttä
Monilla meistä on yleensä päässään kuva siitä, millaisen ihanteellisen loman tulisi olla. Odotamme sen olevan yhtä täydellisesti kiillotettu kuin meitä ympäröivät kiiltävät koristeet. Kiihkeä kasautuminen saa meidät luontaisesti pettymään. Tämä on havaittavissa erityisesti lapsilla. Kiitospäivän jälkeen veljentyttäreni tunnustivat minulle, että he itse asiassa tunsivat olonsa hieman masentuneeksi perheemme vuosijuhlien jälkeen. Kiitospäivä on iso juttu talossamme. Pukeudumme ja iso, suurperheemme juhlii samalla tavalla kuin häitä tai gaalaa. Koko päivä tuo paljon iloa, mutta suuri osa siitä on valmistautumisessa: yhdessä kokkailu, pöytien kattaminen, ison teltan pystyttäminen pihallemme. Sen jälkeen lapsista tuntui, että ilta itse meni liian nopeasti. Huolimatta siitä, kuinka hienoa kaikki meni, se ei aivan voinut vastata heidän tuntemaansa jännitystä.
Tämä tunne on monilla ihmisillä kaikesta lahjoista perheenjäsenten kanssa käymiseen. 'Ehkä vanhat haavat viimein parantuvat, ja tunnemme vain lämpöä ja rakkautta.' Meillä on fantasia siitä, että kaikki sujuu mutkattomasti, mikä jättää meidät vielä enemmän musertumaan, kun tiellä ilmenee kuoppia. Yritä nauttia pienistä asioista kiinnittämättä liikaa painoarvoa asioihin, joita et voi hallita tai joilla ei ole niin paljon tekemistä sen elämän kanssa, jonka olet luonut itsellesi nykyhetkellä.
2. Lopeta arvioiminen
Vuoden loppu on yleensä harkinnan aikaa. Saatamme tuntea luonnollista surua, joka liittyy sekä tappioihimme että voittoihimme. Itsereflektiivin ja itsearvioinnin välillä on kuitenkin hieno raja. On yksi asia katsoa vuotta taaksepäin uteliaana ja kiinnostuneena mahdollisista muutoksista, joita teemme tulevaisuudessa. Toinen asia on lyödä itseämme puutteistamme ja tuomita itsemme kuin kylmä kriitikko, joka tutkii esitystä.
Kun on niin monia sosiaalisia kokoontumisia, on helppo alkaa vertailla itseämme muihin:
Kaikki ovat parisuhteessa. Miksi olet edelleen yksin? Se on niin nöyryyttävää!
Katso kuinka menestyvä hän on. Sinulla ei koskaan ole tärkeää uraa.
Hän on niin yhdessä. olet sellainen sotku.
et sovi mihinkään. Olet vain erilainen.
Nämä 'kriittiset sisäiset äänet' muodostavat jatkuvan vuoropuhelun, joka vahvistaa perususkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Tämä sisäinen kriitikko saa meidät tuntemaan olonsa arvottomaksi ja erilaisiksi jossain negatiivisessa mielessä. Se rohkaisee meitä olemaan yksin ja sitten halveksii meitä yksinäisyyteen. Se lisää yksinäisyyttämme muistuttamalla meitä jatkuvasti siitä, että emme ole haluamamme elämän arvoisia, ja vieraannuttamalla meidät niistä, joista välitämme.
Opi tuntemaan tämä sisäinen kriitikko, sillä mitä enemmän pystymme erottamaan todellisen itsemme sen tuhoisasta näkökulmasta, sitä paremmin voimme. Koska tämä sisäinen kriitikko alkoi muodostua varhaisessa elämässämme sen perusteella, miten meidät nähtiin perheessämme, odota sen saavan hieman kovempaa, kun siirrymme menneisyytemme asetuksiin. Pysy päättäväisenä tehtävässäsi jättääksesi huomiotta tämän julman valmentajan, äläkä kuuntele sen kauheita neuvoja. Muista, että se ei edusta sitä, kuka todella olet, ja se toimii vain sabotoidakseen sinua.
3. Vietä aikaa perheesi kanssa
Loman aikana saatat tuntea velvollisuutta viettää aikaa tiettyjen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sinusta tuntumaan niin hyvältä. Halusitpa tehdä sen tai et, on arvokasta varata aikaa perheesi kanssa olemiseen. Tämä voi olla intiimi ystäväryhmä, lapsesi, kumppanisi tai kuka tahansa, joka saa sinut tuntemaan olosi hyväksi ja saamaan sinut enemmän kosketuksiin itsesi kanssa. Varaa aikaa ihmisille, paikoille ja toiminnoille, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi eniten, ihmisille, jotka saavat sinut nauramaan, ajattelemaan tai tuntemaan sinulle merkityksellisillä tavoilla.
4. Vapaaehtoinen
Jos olet kaukana ihmisistä, joista välität, tai tunnet olosi eriytyneeksi, etsi kohtauksia, joissa jaat jotain, jopa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vapaaehtoistyö on yksi parhaista asioista, joita voit tehdä itsellesi ollessasi masentunut. Se pakottaa sinut ajattelemaan itsesi ulkopuolelle ja jakamaan projektin muiden kanssa. Ajattele sinulle tärkeää asiaa ja käytä aikaa ollaksesi osa sitä. Anteliaisuus tarjoaa meille luonnollisen tavan tuntea olomme hyväksi. Lisäksi tiimiin kuuluminen luo välittömästi toveruuden tunteen yhteisen huolen suhteen.
5. Pysy hetkessä, vaikka se tekee sinut surulliseksi
Joskus vaatii olemista huoneessa, joka on täynnä ihmisiä, jotta tunnemme olomme yksinäisiksi. Pakkaammepa kuinka monta ihmistä autoon mukaan juhliin, jokainen meistä on oma ainutlaatuinen yksilö, joka elää ja hengittää omillaan. Meillä kaikilla on hetkiä, jolloin tunnemme syvän yksinäisyytemme. Kun mietimme olemassaoloamme, voimme odottaa sen kiihottavan meitä. Ajan kulumisen tunne, jonka voi saada aikaan vuoden päättyessä, on aina raitistava oivallus.
Joka hetki ei ole täynnä iloa, ja jopa ne, jotka ovat, voivat kantaa mukanaan tietynlaista kosketusta elämän arvokkuudesta. Uusi vuosi muistuttaa meitä menneistä vuosista. Se loistaa valoa niiden kasvoille, jotka olemme menettäneet. Se kertoo meille, että olemme vanhempia, ehkä viisaampia ja paljon enemmän tietoisia siitä, että aika ei ole jotain, jota emme voi hallita. Meidän ei tarvitse uppoutua tähän tunteeseen. Meidän on parempi antaa itsemme tuntea mitä tunnemme. Suru voi tulla aaltoina, ja kun se menee ohi, meistä jää usein rauhan ja elinvoiman tunne. Kun yritämme hukuttaa sitä, päädymme myös turruttamaan itseämme elämän tuomien monien nautintojen edessä.
Liian usein käännämme huomiomme pois näistä syvemmistä tunteista kiirehtimällä mielemme huolilla tai kriittisillä sisäisillä äänillä. Kun negatiivinen ajatus alkaa lentää, kuten joukosta vapautunut ilmapallo, yritä olla ajautumatta pois sen kanssa. Palauta itsesi varovasti hetkeen. Siirrä sitten huomiosi ulospäin. Mieti, mitä voisit tarjota; tämä vie sinut pois päästäsi.
Hetkessä pysyminen ei säästä meitä surun tai yksinäisyyden tunteilta, mutta se rohkaisee meitä harjoittamaan kärsivällisyyttä ja itsemyötätuntoa. Se auttaa meitä tuntemaan, mitä elämässämme todella tapahtuu. Jos tunnemme sisäisen kriitikkomme ottavan vallan ja houkuttelevan meidät itsetuhoiseen käyttäytymiseen, voimme ystävällisesti palauttaa huomiomme siihen, mikä on meille tärkeää. Voimme ryhtyä toimiin, jotka yhdistävät meidät uudelleen kokemuksiimme ja ympärillämme oleviin ihmisiin. Voimme avata silmämme mahdollisuuksille ja luoda tietoisesti loman, joka merkitsee meille jotakin.