Mitä vanhemman tulee tehdä, kun hän kysyy lapseltaan 'mitä tapahtui' ja hän kohtaa 'en muista', 'en tehnyt sitä' tai 'en tiedä?' Tämä voi olla hyvin turhauttavaa, kun yritämme selvittää sisarusten välisiä kahakkoja ja olemme hämmentyneitä sellaisista välttelevistä reaktioista. Nämä vastaukset estävät tavoitteemme vanhempana opettaa lapsille vastuuta, kunnioitusta, huomioimista ja oikeaa väärästä. Ne saattavat jättää meidät miettimään, eikö lapsi todellakaan muista tai valehteleeko, mikä voi pahentaa tilannetta entisestään. Usein turvaudumme joko luovuttamiseen tai seurausten mittaamiseen, jotta voimme jatkaa elämäämme. Näiden konfliktien luonteeseen kaivaminen voi kuitenkin tarjota korvaamattomia mahdollisuuksia tukea juuri sitä sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, johon pyrimme.
Lapset välttelevät toisinaan vastaamasta kysymykseen 'Mitä tapahtui?' jos sävy osuu heihin ankaraksi, syyttäväksi tai jos he pelkäävät seurauksia. Usein me vanhemmat olemme jyrkät äänessämme, koska olemme peloissamme (kuten kun joku loukkaantuu) tai vihaisia (kuten kun jokin menee rikki). Loppujen lopuksi, kuka vapaaehtoisesti kohdata inkvisitio! Ensimmäinen askelemme on hallita turvallisuutta ja sitten hallita sävyämme. Neutraali sävy herättää todennäköisemmin vastauksen kuin pelottava tai kriittinen.
Kun olemme moduloineet äänensävyämme, meidän on pohdittava, mitä hyötyä lapselle on siitä, ettei hän muista. Useimmat meistä yrittävät ensin välttää tai selittää itseään, kun kohtaavat auktoriteettihahmon. Kuinka moni meistä sanoo poliisin ajaessa meidät ylinopeuden takia: 'Sait minut, olin menossa 85?' Lapset oppivat hallitsemaan jännitteitä toiveidensa/impulssien ja rajojen/sääntöjen välillä. Se on taito, jota pitää kehittää. Suora vastakkainasettelu voi usein laukaista häpeää ja ahdistusta. Yksinkertainen siirtyminen keskittymään johdonmukaisen kertomuksen saamiseen tapahtumasta on arvokas työkalu, jota voimme käyttää vanhempina vastuullisuuden edistämisessä. Tekemällä tämän nivelen, ahdistusta voidaan vähentää. Kun ahdistus on alennettu, oppimista voi tapahtua. Kerronta voi olla paljon tehokkaampi auttamaan lasta oppimaan, mikä laukaisee hänen impulssejaan, ja rajojen hallinta on todennäköisempää. Kun tämä on ymmärretty, voidaan harkita asianmukaisia anteeksipyyntöjä (henkilöiden välinen sosiaalinen korjaus) ja seurauksia.
Toinen asia on muistaa, jos lapsella on vaikeuksia selittää tapahtumia selkeästi organisoidusti vastaten avoimiin kysymyksiin. Lapset, joilla on oppimisvamma, ADHD tai autistiset lapset kamppailevat usein ajatustensa järjestyksen, sanojen löytämisen ja perspektiivin kanssa. Jos lapsen ilmaisukykyisissä kielitaidoissa on heikkouksia, on parasta pohtia, kuinka tehdä kysymykset, jotka pohtivat tapahtunutta, sen sijaan, että kysyttäisiin 'mitä tapahtui?' Kysymyksiä, kuten 'Kuka siellä oli?' 'Mitä teit ennen?' 'Mitä sitten tapahtui?' 'Mietin, saiko se sinusta tunteen (surullinen/vihainen/sattui/jne.)?' 'Jos sinusta tuntui siltä, mitä teit seuraavaksi?' voi olla erittäin hyödyllinen sekä selventämään konfliktia lyhyellä aikavälillä että tukemaan sekvensoinnin ja perspektiivin ottamista pitkällä aikavälillä
Lopuksi lapsi voi saada toissijaista hyötyä väittämällä 'en tiedä' tai 'en tehnyt sitä'. Kun kyseessä on sisaruskiista, se voi joskus saada meidät vanhempana tekemään arvauksia ja rankaisemaan vanhempaa lasta, jonka 'pitäisi tietää paremmin'. Tämä voi valitettavasti palkita nuoremman lapsen käytöksestä, joka onnistuu saattamaan vanhemman sisaruksen pulaan. Vaihtoehtoisesti sisarus, joka ei joudu vaikeuksiin, voi kokea palkitsevan, jos hän onnistuu kääntämään vastuun teoistaan. Toinen valitettava tulos voi olla se, että turhautumisesta annamme seurauksen ilman selkeää käsitystä siitä, mitä tapahtui, mikä avaa mahdollisuuden tuleviin väärinkäsityksiin. Tämä voi sitten luoda syklin, jossa sisarukset provosoivat toisiaan, kun he jatkavat turhautumisensa ja vihansa kommunikointia toisilleen näyttelemällä.
Viime kädessä tarvitaan luottamusta, jotta voimme opettaa vastuun, kunnioituksen, huomion ja oikean väärästä. Luottamus syntyy, kun on ymmärrystä. Tarinan saamisessa ja ymmärryksen rakentamisessa riidan aikana voi olla monia esteitä. Tämän prosessin helpottaminen on kuitenkin vaivan arvoista huolimatta siitä, kuinka turhauttavaa se voi olla.