Vanhempana lastemme terveys on yksi tärkeimmistä prioriteeteistamme. Kun syksy saapuu ja flunssakausi alkaa, huomaamme jokaisen yskän ja tunnemme kuumeen merkkejä. Mutta kuinka sopeudumme lasten mielenterveysoireisiin? Milloin huomaamme ensimmäisen kerran, että lapsemme saattaa kärsiä emotionaalisesti tai käyttäytyä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla? Mistä voimme kertoa, ovatko lapsemme vaikeuksissa ja voivatko he hyötyä psykologisesta avusta?
1. lokakuuta on Lasten terveyspäivä, tapahtuma, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta siitä, kuinka voimme parantaa ja suojella lasten terveyttä. Heinäkuussa, American Medical Associationin lehti (JAMA) julkaisi havainnot, joiden mukaan 'ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen mielenterveysongelmat ovat syrjäyttäneet fyysiset sairaudet yhdysvaltalaisten lasten viiden suurimman vamman joukossa.' Mukaan American Psychological Association (APA), 'Yhdellä kymmenestä lapsesta tai nuoresta on vakava mielenterveysongelma, ja toisella 10 prosentilla on lieviä tai kohtalaisia ongelmia.' The Kansallinen mielenterveysinstituutti on lisäksi raportoinut, että 'puolet kaikista elinaikaisista mielenterveyssairauksista alkaa 14-vuotiaana'. Nämä tilastot osoittavat, että meidän on aika alkaa ottaa lasten mielenterveys vakavammin. Meidän ei pidä kohdistaa vain syitä, vaan aktiivisesti etsiä ratkaisuja ja hoitomenetelmiä, jotka pikemminkin auttavat kuin vahingoittavat lastemme hyvinvointia.
Mukaan JAMA artikkeli , 'Lähes 8 prosentilla lapsista on toimintaa rajoittava vamma.' Miksi näin on? Monet meistä ovat huolissaan siitä, kuinka nykypäivän nopeatempoinen ja äärimmäisen kilpailullinen sosiaalinen ja taloudellinen ilmapiiri vaikuttaa lapsiimme. Tässä kulttuurissa lapset kohtaavat äärimmäisen paineen kehittyä nopeasti. Nuoremmalla ja nuoremmalla pyrimme valmistamaan lapsemme kilpailevaan maailmaan akateemisesti, ammatillisesti ja ihmissuhteissa. Neal Halfon, MD, MPH, UCLA:n terveellisempien lasten, perheiden ja yhteisöjen keskuksen johtaja, on ehdottanut, että 'kuljetinhihna, jolle asetamme lapsemme aikuisuuteen, liikkuu paljon nopeammin ja jyrkemmässä kaltevuuskulmassa kuin mitä se käytti. Ja monilla lapsilla ei ole kykyä pitää rakkaansa elämää ja päästä huipulle.
Muita tekijöitä, joita JAMA-artikkeli mainitsee mahdollisesti lisäävän lasten mielenterveysongelmia, ovat 'ennenaikaisten synnytysten lisääntyminen ja myöhemmät riskit hermoston kehityshäiriöille tai altistuminen uusille tai useammille ympäristömyrkkyille raskauden ja varhaislapsuuden aikana'. JAMA-artikkelissa kerrottiin lisäksi, että 'Yhä useampi tutkimus on osoittanut, että ADHD:n kaltaisilla kehityshäiriöillä on monimutkainen etiologia, johon liittyy useita geneettisiä ja ympäristöön liittyviä riskitekijöitä.' Lisäksi lapsuuden haittatapahtumat, kuten pahoinpitely ja laiminlyönti, aiheuttavat yleensä sekä henkisiä että fyysisiä ongelmia, jotka viipyvät läpi ihmisen elämän.
Mielenterveysongelmiin tarttuminen ja varhaisvaiheeseen puuttuminen lapsuudessa voi lisätä paremman lopputuloksen todennäköisyyttä aikuisiässä. Aikuisten mielenterveysongelmien seuraukset voivat olla jopa vakavampia ja raskaampia kuin fyysiset sairaudet, menestymisen, ihmissuhteiden ja henkilökohtaisten tavoitteiden tielle jääminen. Monet psyykkiset sairaudet voivat jopa johtaa kohonneisiin lääketieteellisiin riskeihin. Esimerkiksi krooninen stressi on yhdistetty lisääntyneeseen sydänsairauksien riskiin.
Koska panokset ovat niin korkeat, tapa, jolla käsittelemme näitä 'vammoja', on yhtä tärkeää kuin niiden syyn tunnistaminen. Pienten lasten lääkitys aiheuttaa vakavia huolenaiheita. Elokuussa julkaistu tutkimus Yleisen psykiatrian arkisto osoitti, että 'antipsykoottinen hoito on lisääntynyt erityisen nopeasti nuorten keskuudessa, ja viime aikoina antipsykoottisia lääkkeitä on määrätty suunnilleen samassa osassa nuorten ja aikuisten psykiatrikäynneistä'. Suurin osa määrätyistä lääkkeistä ei sisältänyt diagnoosia, johon psykoosilääkkeellä oli FDA:n hyväksyntä potilaan ikäryhmälle.
Näiden tosiseikkojen seuraukset ovat pelottavia. Lapsille määrätään lääkkeitä, jotka eivät vain ole varmoja oireiden parantamisesta, vaan voivat myös aiheuttaa uusia ongelmia ja huolenaiheita. Psykoottisia lääkkeitä tulee antaa huolellisesti, vakavasti harkiten ja mielenterveysalan ammattilaisen tiiviissä seurannassa. Monia näistä lääkkeistä annetaan nuorille pojille, joilla on 'käyttäytymisongelmia', joilla ei ole todellista tietoa niiden lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutuksista. Niin kauan kuin meillä ei ole tietoja näiden lääkkeiden vaikutusten osoittamiseksi, otamme suuria riskejä määrättäessämme niitä lapsillemme.
Kun huumeisiin liittyy luontaisia riskejä, terapian arvoa ei voida liioitella, kun on kyse lasten auttamisesta henkisesti terveiksi.
Kuten monien fyysisten ja psyykkisten vaivojen kohdalla, voimme lääkkeitä hoitaa oireita, mutta pääsemättä ongelman lähteeseen heikennämme lastemme mahdollisuuksia toipua mielenterveyshäiriöstä tai selviytyä siitä. Vanhempien tai huoltajien voi olla vaikeaa tunnistaa lastensa mielenterveysongelmia, ja heidän voi olla vielä vaikeampaa hakea apua. The American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (AACAP) luettelee joitain merkkejä ja oireita, joita lapsilla on etsittävä ja jotka voivat auttaa päättämään, onko psykologista apua. AACAP esittelee myös erilaisia psykoterapiatyyppejä joka voi olla erittäin hyödyllistä lapsille ja nuorille, jotka kamppailevat psyykkisten ongelmien kanssa.
Jos emme reagoi asianmukaisesti ja ajoissa, johdamme lapsemme polulle, jossa heidän mielenterveysongelmansa varmasti pahenevat. Tämä ei ole huono vain lapsillemme, vaan koko yhteiskunnalle. Miten voimme parantaa lasten mielenterveyshuoltoa? Voimme aloittaa kysymällä ja kouluttamalla itseämme. Voimme olla enemmän kiinnostuneita psykologiasta ja taistella mielenterveystilojen leimautumisen poistamiseksi.
Voittoa tavoittelemattoman mielenterveysjärjestön avulla Glendon-yhdistys , pystyimme käynnistämään verkkosivuston,, jonka tavoitteena on tarjota ilmaisia resursseja ja koulutusta vanhemmille, perheille, pariskunnille ja yksittäisille henkilöille ja esitellä heille keskeisiä psykologisia käsitteitä, jotka vaikuttavat meihin jokapäiväisessä elämässämme. Tietoisuuden lisääminen ja mielenterveydestä lisää oppiminen auttaa meitä havaitsemaan ja tunnistamaan lasten oireet nopeammin. Kiinnittämällä huomiota ja kouluttamalla itseämme voimme puuttua asiaan ajoissa ja saada lapsillemme mahdollisimman tehokasta hoitoa. Voimme vaatia parempia resursseja ja hoitoa psyykkisesti ahdingossa oleville lapsille ja perheille ja rakentaa parempaa tulevaisuutta kaikille lapsillemme.