Vanhemmat opettavat lapsia huomaamaan ja reagoimaan nälkään, kylmyyteen ja täyteen virtsarakoon. Me hurraamme, kun he yhdistävät pisteet ja hallitsevat kävelemisen, portaiden kiipeämisen ja pyöräilyn. Näiden virstanpylväiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin kehon sisäisen ja ulkoisen ympäristön tiedon havaitsemista ja huomioimista toimiakseen tehokkaasti. Nämä toimet eivät ole tyhjiössä, jossa ei ole vuorovaikutusta ja palautetta siitä, miltä asiat tuntuvat heidän kehossaan. Sen sijaan ne ovat monimutkaisen prosessin tuotteita, joista saa tietoa olemisen monista aspekteista.
Kuitenkin, kun 'perusasiat' ovat paikoillaan, huomio näihin piilotettuihin muuttujiin haihtuu prioriteettien vaihtuessa. Lasten elämästä tulee sitten huolella heidän omistautuneiden ja sitoutuneiden vanhempiensa huolellinen kuratointi heidän mielessään olevan ihanteellinen tulevaisuus. Koulutus, ulkonäkö, virkistystoiminta ja ystävyyssuhteet ovat osa suunnitelmaa. Käskemme lapsia pukemaan takin päälle, koska meillä on kylmä, menemään tapahtumaan, koska sen mielestä se olisi hauskaa, ja sokeroimaan sitä, mikä lapselle saattaa tuntua epämiellyttävältä. 'Koska minä sanon niin' ja 'tiedän parhaiten' ovat tämän kannan klassisia esityksiä. Ja vaikka me usein tiedämme paremmin, lapsi ei ole tyhjä pöytä.
Tämä asento kieltää sen, että lapset ovat tuntevia, aistivia ja fyysisiä olentoja, joilla on omat kokemuksensa elämänsä hetkistä. Valitettavasti niistä oppiminen on toissijaista verrattuna siihen, mitä muut vaativat tai odottavat, ja ne huomataan, kun niistä tulee este vanhemman suurelle suunnitelmalle. Tuntuu kuin ei olisi aikaa, tilaa tai arvoa hoitaa olemisen kokemus, jos se estää tekemisen. Tahaton viesti on, että olet olemassa palvelemassa ulkoisten odotusten täyttämistä.
Tämä ei tietenkään ole vanhempien tavoite. Valitettavasti vanhemmat ovat joutuneet samojen käytäntöjen kohteeksi, jotka vaativat tulosta, suorituskykyä, tuottavuutta ja kiitosta muilta. Ulkoinen suuntautuminen aiheuttaa suurta masennuksen, ahdistuneisuuden, riippuvuuden häiriötekijöistä, aineista ja kuluttamisesta, jota näemme nykyään. Toisin toimiminen on siirtymistä uusiin prioriteetteihin, kysymyksiin ja vanhempien vastauksiin, jotka asettavat etusijalle itsetietoisuuden. Avain tähän siirtymiseen on sisäisten ohjauspylväiden huomioiminen vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Itsetietoisuus tarjoaa perustan aitoudelle, yhteydelle ja itsehallinnolle.
Joten miten vanhempi tekee tämän muutoksen? Käyttäytymisen katsominen on kuin jäävuoren huippua; se on ilmentymä siitä, mikä on pinnan alla. Vanhemmat, jotka kamppailevat ottamaan huomioon käyttäytymisen taustalla olevia muuttujia, ovat rajallisia kykyjensä kasvattaa lapsensa itsetietoisuutta. Uteliaisuus siitä, mitä lapselle tapahtuu, muuttaa kaiken. Vuorovaikutus ikätovereiden, sisarusten, koulun, COVID-rajoitukset, teknologian käytön rajoitukset ja häviäminen peleissä ovat kaikki mahdollisuuksia itsensä löytämiseen uteliaiden vanhempien tuella. Tämä tutkimus tuo olennaisen tiedon esiin.
Kurinalaisuus keskittyi auttamaan lasta ymmärtämään, mikä ohjaa käyttäytymistä, on itsensähallinnan rakentamista pitkää peliä varten. Rangaistus, joka pakottaa tai pelkäämään pakottaa noudattamaan välittömiä vaatimuksia, on lyhytnäköinen. Sen sijaan tavoitteena tulisi olla sellaisen itseohjauksen rakentaminen, joka on välttämätön pitkän elämän menestyksekkääseen hallintaan. Kyllä, rajat ja seuraukset ovat arvokkaita opetusvälineitä. Rajoja tarvitaan, kun lapsi ei ole vielä valmis käsittelemään vapautta vastuullisesti. Emme anna 10-vuotiaalle auton avaimia, koska heillä ei ole taitoa, saati korkeutta näkemään ratin yli ajaakseen. Samoin seuraukset ovat arvokas osa yrityksen ja erehdyksen oppimista ja olennaista kriittisen ajattelun kehittymiselle.
Lapsen itsetietoisuuden rakentamiseen suuntautunut vanhemmuus edistää itsensä hallintaa. Kun lapsen itsejohtaminen tulee esiin, hän käyttäytyy useammin kontekstissa asianmukaisesti ja tulee vastuullisemmaksi. He oppivat kehen luottaa, kuinka huolehtia kehostaan ja osoittavat kykynsä selviytyä onnistuneen lanseerauksen haasteista. Lisäksi tätä matkaa tukevat vanhemmat viestivät lapsilleen, että he ovat rakastettuja, riittävän hyviä ja arvokkaita joka askeleella. Kun itsetietoisuus on etusijalla, lapset saavat elinikäisen lahjan, että uteliaisuus on vastaus haavoittuvuuteen, mikä rakentaa vankan perustan, jolle terveys, ihmissuhteet ja tulevaisuuden harrastukset voivat levätä.